Lauantaina olimme vaalityössä ja siellä tuli hyvä keskustelu kansalaisen kanssa kouluista, etenkin kyläkouluista.

Ajattelen asiaa laajemmin ja nostan tässä muutamia näkökulmia, joita mietin. En halua tässä kirjoittaa laajemmin, mutta haluan nostaa näkökulmia esiin. Nämä ovat isoja asioita ja vaativat tietoa sekä taitoa.

Kyläkoulumme Keuruulla ovat: Haapamäellä, Jukojärvellä ja Pohjoislahdella.

Näkökulma: Kiertotalous

Meillä on olemassa kiinteistöjä – joista nyt on ehkä ajatuksena ”päästä niistä eroon”. Eihän me niistä oikeasti päästä eroon, kiinteistöt ovat ja pysyvät paikallaan. Ne ovat meidän kunnan alueella, täällä Keuruulla. Omistaja voi kyllä vaihtua, mutta jos erittäin huonosti käy, kiinteistö palaa uudelleen kunnan vastuulle.

Kiertotalouden kannalta ajateltuna: koulu on tehty koulukäyttöä varten ja jos ei tarvitse tehdä muutoksia, luonto ja talous kiittävät.

Jos kuitenkin pitää miettiä toisia vaihtoehtoja jatkaakseen kiinteistön käyttöä, mitä siihen tilalle?

Jukojärven koulussa on ajateltu jatkokäyttöä, tekemällä kevyitä väliseiniä ja viemäröintiä on suunniteltu jatkokäyttöä varten, jolloin siihen on ”helpompi” liittää uusia viemäripisteitä. Tuleeko Jukojärven koulusta luontovanhainkoti, jossa on retkeilymahdollisuuksia vanhuksille esteettömillä poluilla. Voihan sille olla jotain muutakin käyttöä, esimerkiksi jonkin yrityksen toimistotilat, joista voi kesken työpäivän tai töiden jälkeen lähteä lenkille.

Näkökulma: Sosiaalisuus

Kyläkouluissa oppilaat vähenevät, samoin muissa kouluissa maaseudulla. Muistaakseni Suomessa oppilasmäärä tipahtaa 80 000 oppilaaseen vuoteen 2030 mennessä.

Kun oppilasmäärä pienenee, samalla vähenevät kaverit. Voi tulla ikäluokkia, joissa ei ole kaveria naapurista ja oman ikäinen kaveri asuukin kylän toisella laidalla. Miten vapaa-ajalla näet kaverin, kun kaverin luokse voi olla seitsemän kilometrin matka.

Sosialisaation kautta lapsi tulee osalliseksi ympäröivästä yhteisöstä ja sen kulttuurista (Frønes 1995, 7). Samalla lapsi sisäistää oman yhteisönsä kielen, sosiaalista vuorovaikutusta säätelevät ja ohjailevat symbolit, normit ja rajoitukset, mutta myös omien vanhempiensa asenteita ja hänen perheelleen tyypillisiä toimintatapoja (Berger & Luckmann 1995, 153–154; Wentzel 1996). – Lainaus: Oppilaiden sosiaaliset suhteet ja kouluviihtyvyys yläkoulun alussa, Päivi Hallinen 2010.

Todetaan myös samalla, että liian isoista luokista on myös haittansa, mutta en ota sitä tähän kyläkoulu asiaan.

Näkökulma: Riittävä koulutus

Pienet ryhmät antavat opettajalle mahdollisuuden oppilaiden yksilölliseen huomioimiseen ja ehkä myös yksilölliseen opetukseen. Tuen tarpeiset oppilaat kiittävät saadessaan yksilöllistä ohjausta. Muistetaan, että tuen tarpeinen ei tarkoita välttämättä diagnoosia.

Joudumme todennäköisesti miettimään mikä on koulutuksen taso tulevaisuudessa. Pitääkö olla hyvä koulutus vai riittävä koulutus?

Näkökulma: Opettaja-/ohjaajaresurssi

Kyläkoulujen ja pienten paikkakuntien haaste on saada (vakituisia) opettajia. Kaupungistuminen uhkaa viedä opettajatkin isommalle paikkakunnalle. Mistä meille saadaan riittävästi osaavia opettajia?

Perustammeko naapuripaikkakuntien kanssa yhteisen ”opettajapoolin” (ei ole minun keksimä termi), josta saamme käyttöömme kieltenopettajia, tuuraajia sekä muita osaajia, kuten ohjaajia. Kieltenopettaja voisi käydä opettamassa Keuruulla, Haapamäellä ja Multialla. Tällöin hänen vuosityöaikansa tulisi täyteen, eikä tarvitsisi tehdä osa-aikatyötä.

Näkökulma: Talous

Kunnan talouden pitää sopeutua muuttuvaan maailmaan. Tämä tarkoittaa sopeutumista kaikessa. Väestö vähenee, lapsimäärä pienenee – kulut kasvavat? Tosi asia on, ettei ”budjetista saa enää rahaa”. Budjetin raha tulee verorahoista ja jos meitä ei ole, niin paljon kuin ennen – ei sitä rahaakaan ole.

Talouteen vaikuttaa moni asia: Oppilasmäärä (=valtiolta saatava raha), palkat, kiinteistön ikä ja korjaustarpeet, materiaalit, ruoka, energiat, jne. Näistä saadaan monta muuttujaa, josta pitää laskea kannattavuus. Talous voi olla näistä mustavalkoisin asia, jos olemme vain taulukkolaskennan perässä.

Näkökulma: Politiikka

Politiikka – on tunteita ja tietoa sekä tietämättömyyttä.

Luotammeko laskelmiin, tunteisiin, tutkimuksiin, naapurin mielipiteeseen vai mihin? Tämä joukko haluaa laskelmia ja tuo ryhmittymä haluaa kasvisruokaa. Kolmas haluaakin uuden koulun. Kuka on oikeassa?

Mielipiteeni

Kouluverkko vaatii isompaa katsantoa, eikä pelkästään vain tarkastelemalla Keuruun kouluja, henkilökuntaa, oppilaita – Vaan tarkastelemalla naapuripaikkakuntien kanssa yhdessä.

Uskon meidän kunnassamme olevan ammattilaisia selvittämään tätä – Onko meillä uskallusta lähteä tutkimusmatkalle?